Arkistoitu

Tutut keksinnöt: Kuulakarkikynä

Keksinnöt

Muistat varmaan, kun aiemmin tässä sarjassa käsittelimme kirjoittamisen kannalta olennaista asiaa, paperia, ja sen historiaa. Meille lähes yhtä jokapäiväinen, myös kirjoittamiseen tarvittava esine on kuulakärkikynä. Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, miten se tarkalleen ottaen toimii?

Ennen paperiakin kirjoitettiin, monenlaisilla välineillä ja monenlaisille alustoille. Kirjoitusmerkkejä on piirretty kepeillä, tikuilla ja puikoilla, hiekkaan, vahatauluun tai muuhun sopivaan alustaan. Välineiden kehittyessä kirjoitusjälkikin alkoi olla tarkempaa. Musteella täytettävällä sulka- tai ruokokynällä saatiin jo tarkkaa jälkeä, mutta nämä kynät kuluivat kirjoitettaessa hyvin nopeasti. Kestävämpi malli oli 1800-luvulla yleistynyt säiliöllinen mustekynä, jonka käyttöä myös koululaiset saivat harjoitella. Mustekynällä kirjoittaminen saattoi päättyä melkoiseen sotkuun, jos mustepullo vahingossa sattui kaatumaan.

Kynän käyttömukavuus oli varmasti mielessä unkarilaisella toimittajalla Lázsló Bírólla, joka käytti paljon aikaansa kuulakärkikynän kehittelyyn 1930-luvulla. Kynän kärjessä on pieni, tarkasti hiottu teräksinen pallo, joka pyöriessään kuljettaa nopeasti kuivuvaa mustetta paperille. Samaa mekanismia, mutta suurempana, käytetään roll-on –deodoranttipakkauksissa. Muste on kynän sisällä toisesta päästään avonaisessa säiliössä, johon ei avonaisen pään ansiosta pääse syntymään alipainetta musteen kuluessa. Musta on todella riittoisaa, yhdellä kynällä voi piirtää kilometrien pituisen viivan. Kynän sisällä olevan pikkuruisen jousimekanismin avulla voidaan säädellä kärjen asentoa. Jos saat käsiisi loppuun kuluneen kuulakärkikynän, pura se ja tutki, mitä osia sen sisältä löydät!